Ja olihan se määrä auringon taas nousta, hieman pimeämpien aikojen jälkeen. Tämä on jo kuukauden vanha kuva, mutta kyllä tällaisia kelejä on ollut monena päivänä. Ramsinsalmi häämöttää tuolla edessä ja vasemmalle jää pitkä luistelurata, joka on lanattu jäälle kaupungin toimesta.
Lintusaari, jota luulin tänne rakennettavan, ei vielä tullutkaan; tämä on esimerkki huhujen voimasta. Harvoin on RantaParlamentti näin väärässä ollut. Ne ruoppasivat puroa ja rantaa ja rakentavat uusiksi Myllypuron suuta. Kaikki luonnonmukainen on näet tarkoitus Helsingistä riipiä tarkkaan pois. Sehän olikin kauhean sotkuinen se puron suu ja linnut siellä mellastivat. Sinne tulee nurmikko ja hieno, kulmikkaista kivistä rakennettu ranta jossa kelpaa istuksia ja promeneerata.
Vihreät suokasvien versot työntelivät kärkiään jään läpi suolla ehkä noin 18.3. ensimmäisen kerran. On siinä huikeaa elämän voimaa. Sellaista pitäisi meistä ihmisistäkin löytyä; jään läpi, vaikeuksien kautta, keskellä kylmyyttä, vain sitä kurkotetaan kohti valoa, elämää ja aurinkoa. Ehkä olisi syytä oppia luonnosta jotakin. Elämän vahvaa lakia noudatamme kaikki olennot tällä pallolla.
Ja kevättä kohti siis mennään. Tätä kirjoittaessa on pieni tihkusade ja nuo mahtavat kinokset ovat alkaneet sulamaan. Jotakin rauhallista on tässä ajassa; rospuuttoa, ei voi hiihtää, ei tarvitse pyöräillä. Odotellaan ja katsotaan. Volter Kilvellä oli Alastalon Salissa kirjan lisäksi toinenkin lievästi meri-aiheinen kuvaus; Ylistalon Tuvassa. Siinä merimiehet makailivat päivät pitkät laverilla odotellessaan seuraavaa matkaa. Siis minäkin odottelen ja nautin näistä rauhallisista viikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...