Uusi vahva rantamuuri tehdään Strömsinlahdelle vankoista betonikuutioista

Tuollaiset ne kestävät pitkään, ne tasataan hyvin naapureiden kanssa, mittaillaan ja tarvittaessa nostetaan ylöspäin, jotta hiekka valuu alle.  Asfaltti laitetaan vasta seuraavana vuonna.  Nämä on harkkoraudalla liitetty toisiinsa keskeltä.
   Vedensyvyys lähellä rantaa on 0.5 - 1m, luulen, että peruskalliota ei ole täällä näkyvissä.
     Vanha muuri tahtoi jo muutamassa paikassa hieman pettää nosturin alla.  Tämä kuva taitaa olla 22.3. otettu.  Kun siis työt ovat jo tässä vaiheessa, niin se tietää hienoa keväisille vesille-laskuille.  Satamassa voisi olla kovin ahdasta jos autot veneet ja nosturit kaikki pyörisivät siellä toukokuussa.

Muuriin tehdään erikseen puiset osat veden puolelle.  Niihin kiinnitetään sitten portit.  Pääsy laitureille on lukon takana, kuten pitääkin.  Puusta tulee myös se uskomatttoman surkea kaide jonka Helsingin kaupunginhallitus on armollisesti päättänyt tänne rakentaa.  Joku nilviäis-virkamies on tehnyt monta tuntia työtä ja päättänyt säästää ehkä jopa 80 € puutavarassa.  Näin on saatu kaide tehtyä yli kymmenen senttiä liian matalaksi ja myös liian kapeaksi.  Toki se estää autoja ajamasta veteen.  Terveiset siis teille HesanStadilta:
Meidän satamissa ei hampparit istu.  Ainakaan eivät istu mukavasti.

Satamassa ei valitettavasti ole paljonkaan vierasvaraa; ei julkista WC:tä, ei kahvilaa.  Tosin molempien venekerhojen mökkeihin on nyt sentään saatu viemäri.  Mutta raikas merituuli täällä sitten keväällä puhaltaa, ja paljon mukavaa katsottavaa rannalla on.  Siis tervetuloa keväällä nauttimaan tämän hyvin luonnonmukaisen sataman elämästä.  Minäkin siellä varmaan istun ja kiroilen termospulloineni tuolla surkealla kaiteella kerran päivässä.  Tulkaa siis, ja nauttikaa, mutta muistakaa myös, että työtä tekeviä ihmisiä ei ihan aina kannata häiritä.

Tulipa mieleen eräs juttu edelliseltä vuodelta, kun samanlaista rantamuuria tehtiin sataman etelänpuoleiseen osaan.  Istuimme siinä pienellä porukalla lämpimässä kesä-auringossa kerhomökin edessä penkillä.  Ihmeteltiin joutessamme erään kerholaisen tilannetta, onko jo poistunut...
- Ei ole miestä näkynyt pitkään aikaan.  Missä lie luuraa?
Minä katselin noita suuria betonisia kuutioita, joita juuri kivimassalla täytettiin ja ajattelin siinä sitten joutessani omiani ja tottakai piti myös hölötellä omiani siinä...
- Mä tiedän yhden paikan mihin se oltais voitu kätevästi piilottaa...