Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kotisatamassa; Hiljalleen varustaudutaan, ja kuka rosvo kehtaa pienentää meidän tee-annostamme?

Kävin sunnuntaina satamassa, mutta kylmyys ja tuuli ajoi minut pian pois.  Naapurikerho laski veneitä vesille kuorma-auto-nosturilla.  Pari nättiä purjevenettä, puista, laittoi mastojaan.  Tuuli oli tuonut laiturin kulmaan ruohoa, jonka bensiini värjäsi sateenkaaren värein.  Monista moottoriveneistä vuotaa sitä usein hieman. Olin hankkinut uudet tennarit, ja siksi piti kannella kävellä varovasti; erilaiset kengät vaativat heti uuden kävelytyylin.  Tennarin terävä reuna voi helposti takertua johonkin.
     Päivä oli pilvinen, tuulentuntu KA 3-4, ulapalla kai 7m.  Nätti 10-metrinen puuvene oli laskettun vesille ja pienempää nosturin yritti ahtaasta paikasta saada nostettua.  Silkkiuikku sukelteli laiturin päässä.  Olikohan lämpötila jotakin 14 astetta...  Pikkurepulla toin tällä kertaa vain vähän tavaraa.  Olin tuonut kotoa pannumyssyn, ja sain teeveden pysymään hyvin lämpimänä.  Kirosin taas tätä; "Lipton Can Do It-firmaa", joka oli vähentänyt teepusssien määrän puoleen, lisännyt hintaa hieman ja tuplannut pakkausmateriaalin määrän.  Mutta mitäpä me voimme tehdä?  Lipton Can Do It.  Törkeää.

Otin 69 valokuvaa, yritän kuvitella niitä vuosia, jolloin otimme kenties 25, tai 40 kuvaa KOKO VUODEN aikana.    Enkä löytänyt veneestä pipoa.  Lähtiessä vien 2 litran vesiastian kerhorakennuksen kaappiin ja seuraavalla kerralla otan siihen tuoretta vettä, jos muistan.  Tyhjennän päiväkävelyllä virtsa-astian metsänreunaan.  Mastoani olen jo käynyt katsomassa, ja olen nosturin hoitajaa moikannut päivittäin...

Maanantaina ostin uuden vesilämpömittarin, punaisella kellukkeella.  Entinenhän rikkoutui mereen ja minua kauhistuttaa, mitä sen elohopea saa meressä aikaan...

Veneessä on jo yksi paksupohjainen pieni kattila.  Trangian kattilat ja korkeareunaisen paistinpannun vein tiistaina.  Samalla menivät kolme viimeistä patjaa, purjeet, säkki pelastusliivejä, puomiteltta, kumipatja, ym.ym.  Olin kävelyllä ulkoilutiellä ja bongasin paljon sorsia, tiiroja, naurulokkeja ja koskelopariskunnan.  Lintusaari oli saanut jo hieman heinää pintaansa, mutta en havainnut, että linnut olisivat pesineet siinä.  Ulkoilutiellä on todella paljon kovaa ajavia fillaristeja ja siinä saa olla aika varovainen.
Veden lämpötilaksi mittautui 10 astetta, satamassa oli 17 mastoa pystyssä.  Ilma oli lievästi kolea ja hieman tuulinen.  Aurinko kuitenkin paistoi välillä upeasti ja muodosti veteen hienoja, sinisä sävyjä.  Laiturivesi oli laitettu tilapäisvirityksellä toimimaan, mutta en voinut täyttää keulan vesisäiliötä; pentteripumppu taisi olla vielä kotona.  138 kuvaa tuli päiväsaaliiksi.  Toin myös paljon puhdasta kirjoituspaperia ja yhden laulumapin; onpahan sitten jotakin askaretta sadepäiviksi.
     Luin Posti-lehdestä artikkelin Muumeista ja Tove Janssonista.  Voi, kun joskus pääsisi Klovharun saarelle.  Olen kyllä nähnyt sen filmin siitä ja lukenut tarinan.  Juomaksi erittäin mietoa kuumaa sekamehua.  Ja nyt oli jo pipo mukana ja pääsin istumaan herroiksi patjan päällä.

     Ostamani lämpömittari onkin tyyppiä, joka jää pintaan kellumaan.  Voi typerä Olsson!  Senhän kuuluisi kellukkeen varassa upota ainakin 30 senttiä.  Tässä kelluke on liimattu mittarin päälle.  Mietin, miten saisin rikottua sen rikkomattta sitä... :)  Ja viisituntinen oleskelu riitti tälle päivälle rannassa ja veneessä.  Ihan kiva ja leppoisa päivä.  Lähtiessä muistin, että jossakin vaiheessa pitäisi lakata hyttien seinät.  Ja pitäisi yrittää vaikkapa Sikaflexillä liimata pieniä kulmarimoja keittiöhyllyyni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...