Maston pystytys lievän itätuulen ahdistellessa...

Minä epäröin ja jahkailin oman veneeni kanssa pitkään; mutta kun tässä nyt kuitenkin oli avustajat paikalla, niin samantien sitä sitten hoitaisi senkin. 13.20 Sussu oli jo omalla paikallaan ja 5 minuuttia myöhemmin olimme kaksisteen ajamassa minun venettäni nosturille.

Sähläyskerroin oli nyt korkealla; onnistuin varmaan viisi eri asiaa mokaamaan vaijereissa, saalingeissa, lokkilangoissa yms. Onneksi oli nyt rauhallinen naapuriveneilijä osoittelemassa mokiani. Kun yritin tehdä liian nopeasti asiat, kun halusin säästää avustajia odottamiselta, niin tämä oli sitten seuraus. Ja kyllä tämä ilkeä ilma hieman hermostutti minua.

Mukava yllätys oli se, etten joutunut yksin nostamaan mastoa telineeltä kärryille; avustajat olivat jo siellä ihmettelemässä kun menin paikalle. Minä ja kramppitilassa olevat käteni olimme erityisen kiitollisia tästä. Virittelimme rannalla vaijerit ja saalingit kuntoon, pujotimme liinat, veivattiin mastoa ylemmäksi, kaksi miestä veneeseen. Minä pitelin maston alaosaa paikallaan ja pujotin sitten nostimien kohdalle rullat, niihin lukitustapit sokkineen. Sitten maston lukitus paikalleen nostimien avulla. Vielä yksi varmistusköysi. Ja sitten vantteja kiinni ja hiljalleen kiristämistä. Joku vantti tuppaa aina menemään hieman linkkuun ja jossakin vaiheessa piti lujasti vetää mastoa tiettyyn suuntaan, että sain vantin paikalleen.

Se hetki, kun voi veivin vääntäjälle ilmoittaa, että voi löysätä, on helpottava. Masto on nyt omillaan ja pysyy pystyssä vanttien avulla.

Hiukan yli tunnissa olimme kuitenkin valmiina. Tuuli oli niin ilkeä, että EN. En halua lähteä nosturin nokkaa kiipeämään Windexiä laitttamaan.

Eikä mitään pudonnut mereen ja tuttu leppoisa mies kävi siinä myös moikkaamassa ja katsomassa.

Olin hirveän tyytyväinen, että tuli homma tehdyksi. 14.35 starttasin. Kone käynnistyi taas aivan ongelmitta, joskus joutuu hieman öljypuolta katsomaan. Vene käännettiin siinä viisaamman neuvosta laiturilta käsin keula merelle, joten lähtö oli ongelmaton. Laitoin matkalla peräköydet valmiiksi, jätin niihin yli metrin pelivaraa. Ja onneksi nyt oli avustaja mukana rantautumisessakin. Sillä tuuli olisi kyllä vaikeuttanut yksin suoritettua rantautumista. Vasemmalla puolellani oleva Busteri, 5.5. m oli laittanut itselleen rantautumisköydet paaluista laituriin. Yleensä joudun hieman tukeutumaan NIEIDA (Lapin Noita) purjeveneeseen oikealla puolellani. Oikeaan peräköyteen jäi omituinen mytty, solmu ja se kellui hauskasti vedessä.

Varauduin jo hinaamaan venettä köysillä taaksepäin, mutta selkeni se sitten.

Kyllä veneily on upeaa, jos on kokenut ihminen mukana.

Laitoin vielä puomin paikalleen ja siivosin muutenkin venettä. Olin työn tiimellyksessä kaatanut yhden rojulaatikon keulahytin lattialle.

15.30 olen jokatapauksessa jo juomassa teetä ja kirjoittamassa tätä juttua. HUH! Olipa puuhaa.

JA NYT MINÄ IHMETTEEN. Olenko minä sittenkin MERI-IHMINEN. Sujuihan tämä minulta. Tällainen tuulessa ja aallokossa puuhasteleminen luontuu näköjään minulta aika luontevasti. Oli kiva elämys,että oli tavallaan näin vaativa ilma, mutta ei kuitenkaan kaikkein pahin. Eihän nyt edes satanut. Laiturissa omalla paikalla käy tosin melkoinen loiske ja kilinä; keulapurjeen nostimeni, jopa hetken aikaa elämöi.

MS SL Id-Ka 11!, 5-7 Ill Heikk. Et... Tuulen voima tuntuu kovemmalta... 7-8...

En ole vielä kertaakaan lyönyt päätäni puomiin, vaikka olisi ollut jo 4 tilaisuutta.

Teetä, Jugurttia, pullaa, lisää teetä. Vene keiluu, ovi kolisee. Villasukat päälle.

Tsekkaan taas puhelimesta viestit ja sitten käyn 100 Twiittiä läpi.

16.30 olo on viileä, huomenna on muualla rankka päivä, joten ei kannata nyt jäädä veneelle lepäämään. Lämmin koti kaupungissa odottaa.

Veneestä otan kotimatkaa varten päälleni flannellipaidan. Tarkastan että (LÄHES) kaikki paikat

ovat kunnossa ja poistun. Joudun lopulta hieman juoksuaskelin kiirehtimään bussiin. Ehdin toki napata vielä vakiokuvani eräästä tietystä paikasta. Valmista tuli. Masto on pystyssä.