Pentteripumpun asennus ja vedenalaisten letkujen tiivistys.

Keskiviikkona rannalla tuuli kävi jostakin Lo-Lä suunnasta ja tuntui satamassa 5-6 m voimaiselta vaikka merelle oli luvassa jopa 13m.  Päivä oli puolipilvinen, 17 astetta, vesi 10.  Tulin rannalle nyt vain jotakin tehdäkseni ja ollakseni liikkeessä.  Ja tulin huomaamaan, että oman kuntoni kannalta tuo vaivalloisissa asennoissa tapahtuva työ olikin aika tärkeätä.   Olo oli jotenkin hankala, mutta työ korjasi sitä.

Leppoisan satamoinnin ja kävelyn lisäksi veneen vesisysteemi oli nyt päivän aiheena. Toin kotoa talven ajaksi säilömäni penteripumpun.   Olin aikaisempina vuosina joutunut useasti toteamaan, että pentteripumpun letkut vuotivat.  Silikoni ei ollut sopiva aine tiivisteeksi, letkut vuotivat, teki sitten vaikka mitä.  Erään kerran tuon halvan Bilteman, 11€, penteripumpun liittymäulokkeet myös murtuivat.
     Mutta tällä kertaa homma näyttäisi ainakin onnistuvan kerralla.  Kokosin pumpun, ja arvioin propelin suunnan, periaatteella; noin sen täytyy olla, vaikka näyttääkin älyttömältä. Kauheasti äheltämällä puristin Sikaflexiä vanhasta tuupista, ja sain letkut kiinnitettyä pumppuun.  Toki ensin olin leikannut vanhasta letkusta pari senttiä pois.  Kaikki tämä oli melkoista salapoliisityötä, ja Sherloc Holmes olisi varmaan pystynyt selittämään, miksi en ollut merkinnyt ropelin kiertosuuntaa MUSTAAN KIRJAAN.

     Työasennot olivat kauheita.  Ja olin hirveän yllättynyt, kun se toimi, eikä vuotanut.

Keulasäiliön täyttäminen pienellä paineella kesti 9 minuuttia.  Jostakin oudosta syystä huohotusputki ei tällä kertaa RUPUTTANUT, joten katkaisin veden vasta sitten, kun vettä tulvi kannelle.  Ja vesiletkuun, jossa on ylimääräinen metrin kiekura, ei tällä kertaa muodostunut tukkivaa ilmakuplaa.
Se siis toimi.
Ja vettä tuli.
Vettä myös oli.
Nimittäin alapilssissä edellisten sateiden jäljiltä.  Kuivailin niitä ja odottelin uutta vuotoa vasta-asennetusta pentteripumpusta.  Sitä ei tullut.    Joten lähdin siis kotiin.

Poistuessani portista liikuntaviraston työntekijät kiittivät minua siitä, että pääsivät samalla sisään tarkistamaan ja mittailemaan.  Olivat avaimet unohtaneet varikolle

Veneeni oli vieläkin hieman vinossa styyrpuuriin päin, enkä tiedä syytä siihen.

Tervantuoksua telakalla tuntui parin avoveneen lähellä.  Tummaa lautaa siinä oli, ja katselin sitä kateellisena.  Tuota ei tarvitse ikinä raapia tuskalla pois.  Meri syö, minkä syö ja ihminen lisää kerroksen.  

Muutama tunti satamassa oloa riitti tällä kertaa, iltapäiväruuhkan takia on vältettävä 15-17 välistä aikaa.
JaVoiHerramajestas1000KävijänRajapyykkiLähestyyPitäisiköhänSitäJuhlistaaJotenkin?NoEitoki.