Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

perjantai 6. toukokuuta 2011

Viimeinen päivä telakalla ennen vesillelaskua.

Ja sehän olikin helppo työpäivä; kävelin veneen ympäri musta pensseli kädessä.  20 Metriä.

Tulinkin nyt itäkeskuksesta kävellen, tarkastin samalla sen uuden puiston, joka oli tehty Tulisuontien eteläpuolelle.  Se oli sellainen aukea, puron molemmin puolin.  Vaikea päätellä, lisääkö tämä nyt sitten kaupunkilaisten viihtyvyyttä tai liikuntaa.
Puronsuun lintusaari ei ollut vielä saanut kasvillisuutta, mutta rantoja oli tasoitettu ja kai siihen jotain ruohoa pian kasvaa.  Huomasin, että vesi purossa on todella matalaa, kyllä siitä kettu saareen kahlaa vatsakarvojaan kastamatta.  Tosin nyt on matalan veden aika.

     Rannassa, työmaalla oli nyt viikonlopun lähestyessä hieman vilkkaampaa.  Maalasin pensslillä mustan raidan vesirajaan.  Aikaisemmin olen tehnyt sen suihkemaalilla, mutta tämä menetelmä on helpompi ja antaa paremman suojan.  Se raitahan ei ole koriste, vaan estää meriveden tunkeutumista veneen rakenteisiin.
Hieman lakkausta ja keulapuun suojausta, sulakkeet ja akun latausta, siivousta ja järjestelyä.

     Siinäpä se, päivän työ, muutama tunti vain ja lepoisaa oli.  Kauden ensimmäinen vieras tuli veneeseen keulaportaita myöten.  Naapuriveneen mies kiipesi omasta veneestään keulakannelleni, että ylettyi Windexinsä kiinnittämään.  


























Ja päivä oli lämmin, ei tehnyt mieli edes haalaria laittaa päälle.  Ja termospullostakin jäi vettä ylitse.


























Ja vielä jos muistaisi ottaa jätesäkin pois ropelista ennen vesillelaskua, niin jo vain  peli kulkisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...