Kesän kohokohtia; retki vuoroveneellä Pihlajasaareen

Pihlajasaari on mahtava kesäinen keidas Helsingin edustalla.  Vuoroveneellä sinne pääsee kymmenessä minuutissa ja siellä on KAIKKEA!  Kerran kun omalla veneellä liikkuminen alkoi käydä työstä, niin piipahdin täällä.  Ja ihastuin tämän vaihtoehdon mutkattomuuteen ja helppouteen.  Ei huolta mistään, kävelet reppu selässä ympäri saarta, pistäydyt grillikatoksilla tai syöt eväitäsi rantakalliolla.  Ja samalla voit katsella kun suuret laivat ja pienet purjeveneet kulkevat väylällä.  Eikä tarvitse huolehtia omasta veneestä.
Ja luonto järjestää välillä jotakin todella yllättävää ihmisten nähtäväksi.  Kerran oli aivan huikea sumu.  Nyt oli kohtalaista tuulta ja välillä hieman pilvistä.  Saaren suojanpuolella vallitsi tukahduttava helle, mutta kalliolla, missä istuin pöydän ääressä, olisi jo voinut käyttä villapuseroa.

Sataman lähelle, kävelysillan kupeeseen oli tehty 20-metrinen hiekkapenger.  Vaikutti uuden laiturin perustalta.  Siihen mahtuisi kymmenisen pienvenettä kiinnittymään.  Nyt taisi olla noin 30 venettä paikalla, vain muutama paikka päälaiturissa oli vapaana.  Lisää venepaikkoja siis tarvittaisiin.  Sekä Lauttasaaressa, että Helsingin etelärannassa on paljon veneilijöitä, ja heille pitäisi saada järjestettyä turvallisia käyntikohteita.
     Saaren ravintolaan minun ei nyt tarvinnut turvautua, mukaan tuotu pizza ja kolme tölkkiä riittivät.  Ehkä helle myös vaikutti siihen, ettei kauheata nälkää tullut.  Toki kävin siinä valkoisessa huvilassa kahvilla ja siellä puiden varjossa myös avasin pienen läppärini.  Vielä kuudelta oli suojanpuolella niin lämmintä, ettei paluu kaupunkiin kiinnostanut.  Pohjoisessa oli koko ajan ollut melkoisia pilvimuodostelmia; taisivat olla jossakin Tikkurilan tasolla.  Vuoroveneet tekivät tuplatyötä, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että täällä olisi ollut ruuhkaista.  Tähän saareen kyllä mahtuu. Syksymmällä varmasti palaan tähän saareen ja tietenkin myös Espoon edustan saaret pitää käydä.