...Valokuvaamassa, olemassa, lepäämässä. Pientä huoltoakin ja vesisäiliöiden täyttöä. Sillä huomiseksi on lähtö. Kävin ostamassa ruokaa ja juomaa kaksi kassillista, hieman tuskallista oli rahdata niitä veneelle. Mutta toisaalta taas ilo sijoittaa niitä sohvan alle ja pilssiin odottamaan käyttämistä. Seuraavaksi päiväksi kuljetettavaksi jäi nuottiteline, jota en harmikseni nyt muistanut, sekä rommipullo, joka ei ole säilyvää, vaan katoavaa. Siksi sitä ei koskaan ole. Jonnekin se aina vain katoaa. On myös uuri tangokirja, joka on vain tilapäisesti kadoksissa. Tämänpäiväisistä ostoksista huolimatta on siis jo painoa tulossa huomiseen reppuun. Vaan kannettava se on.
Ja pilvet olivat tummia, uhkaavia ja väijyivät lännen horisontissa,ja tietenkin juuri lähtöhetkellä präiskyttivät päälle. Täytin vesisäiliön ja vielä lisää vettä pikkukanistereihin. Tänään olisi tietenkin olllut hyvä lähteä, mutta ei sattumalta ollut puhelinlaturia yms. mukana.
Ja onhan näiksi päiviksi luvattu leutoja tuulia, purjeet odottavat nostoa. Ja minä kaipaan ihmisiä, laitureilla juttelua, juomista, laulamista, pilvien vaeltelua eteläisellä taivaanrannalla. Veneiden saapumista ja lähtemistä. Ja sitä ptkää hiljaisuutta, joka näihin saariretkiin aina sisältyy.
Sillä nythän on syyskuu ja kaikkein paras veneily ja kalastuskausi on alkamassa. Rannan kaislat olivat saaneet jo ruskeata väriä. Sisämaassa hanhiaurat lentelivät iltasella idän ja lännen välillä. Telttailijat saarissa miettivät jo aikataulua lopettamiseen. Ja veneilijät löytävät kerhomökkien seiniltä aikataulut nostopäivistä, jotka meillä ovat La, 17.9, Su, 2.10, La 15,10, ja Su 23,10.
Minä en niitä mieti, enkä vielä valitse mitään. Sillä nyt on kaikkein paras veneilykuukausi edessä.
Lähtö edessä, vene vedessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...