Syysretki Kaunissaareen

MATKALLA, perjantai

10 kg reppu, matkalta vielä 4 kg ruokaa lisää.  12.10 Moottori, 12.40 SS 2.0 Mpk 4.7s. Malkasaari tyhjä.   Meri oli uskomattoman tyyni, 0-1-1.5 m tuulta.  Matkanteko helppoa.  13.25 Mh-P  5.5 Mpk 4.6 s  MustaHevonen tyhjä.  Nyt vasta ilmaantui Kaunissaareen menijöitä.  Pilvet pohjoisessa, mantereen yllä olivat jykevän upeita.  Äkkiä siellä näkyi iso sininen läikkä taivasta; se heijastui hyvin erikoisesti veteen.  Äkkiä kuvaamaan...  Seuraava kuvaamisen aihe oli, kun ohikulkevan veneen aallot taittoivat sinistä valoa hyvin erikoisella tavalla.  

Valossa me kuljemme...  13.52 TÖ-P  7.7 Mpk.  14.22 Perillä, 9.7 Mpk.  Tuttu mies oli vastaanottamassa, kun ohjasin laiturin sisimmäiseen päähän, aisan ulkopuolella.  Se olisi rauhallinen paikka.  Vain toisella puolella venettä voi olla joku möykkävene :) 

Laulua perjantaina.  Tuttua kesäistä olemista, ihmisten tapaamista, juttelua, runsaasti janojuomaa ja lisää juttelua. Ja sitten veneestä hakemaan lisää juomaa... Ilma oli kesäisen lämmin ja se varmaan houkutti kaupunkilaisia runsaasti paikalle.   Satamassa oli tullessani ehkä 30 venettä ja illan päätteeksi varmaan 80.  Ja jossain vaiheessa syntyi laulua ja soittoa, minä siinä pääsoittajana.  Mutta oli siinä taitavaa laulajaa ja illan mittaan äänemme houkuttivat vielä lisää ihmisiä paikalle.  Uusia ystäviä ilmaantui ja näistäkin tulee varmaan hiljalleen todella läheisiä.  Jonkun otsalamppu näytti valoa sitten pimeällä ja käsilampuilla sitä sai lisää, että näki nuotit ja sanat.  Joltakin unohtui päiväkausiksi lamppu pöydälle... löytäneekö omistajaansa, siinä se nyt odottaa...

     Ja kun väsymys viimein yllätti, oli joku Ystävä varmistamassa, että pääsin turvallisesti veneeseen hieman keinuvaa aisaa myöten.  Ja pääsinhän minä ja kitarani sinne; ei siinä mitään hätää.  Mutta kyllä viikonlopun mittaan erinäisiä molskahduksia jostakin kuului...  

Hiljainen katumuspäivä lauantaina; joo, nyt oli sen aika.  Rauhoittumista ja olemista...  Minulle tuli pieni paniikki, kun aamulla puhelin ei toiminut, verkkokin poissa.  Lainasin lopulta puhelinta senverran, että sain kotiin ilmoitettua tilanteen.  Sitten tuli rankka kesäinen sadekuuro ja pyyhki laiturit tyhjäksi.  Ja sain puhelimenkin sitten toimimaan; ajatukseni on, että sen kanssa pitäisi hieman kävellä saaressa, niin se sitten tajuaa tehtävänsä...Kuin koira, joka pitää käydä pissittämässä.  No muina päivinä se käynnistyi ongelmitta, tosin usein keulahytissä maaten verkkoon pääsy ei onnistu.  Tiedonhankintaa käytän viihdykkeenä pari tuntia päivässä, kun muutenkin lepään tai istun jossakin.   

     Ja olihan täällä tuttu vene vuoden takaa!  G!  Sitä olin kovasti kaivannut, menin vierailulle ja sain vastikkeeksi illemmalla vastavierailun, jota olinkin jo kovasti odottanut.  Ei kun kaveriksi verkkoon ja nyt sitten yhteydet pelaavat.  Monta näillä retkillä tavattua ystävää jää pitkäksi aikaa piiloon, pitäisi olla joku kortti jaettavaksi, niin saisi yhteydet heti kuntoon.

     POSSUJUHLIA valmisteltiin illaksi ravintolassa.  Minä laitoin veneessä kananuggetteja ja raastesalaattia.  Veneitä tuli lisää ja lisää.  Jossain vaiheessa oli aina viiden minuutin välein pieni purjevene kiertelemässä laitureita.  Yhdelle ehdin jo ehdottaa kylkeeni kiinnittymistä, mutta löysivät ne kaikki sitten paikkansa.  Muutama hyvin kapea vene olisi sitten vielä mahtunut johonkin rakoon.  100 venettä varmaan oli paikalla.  Mutta aallonmurtajaan ei kenenkään vielä tarvinnut kiinnittyä.  

Ja kävinhän minä Sikajuhlissa, tosin vain katsomassa ja hetken juttelemassa tuttujen kanssa.  Ei ollut minun alaa; mutta ihan kiva, kun ihmiset saivat vielä kerran viettää tällaisen kesäisen juhlan.  Ja sai ravintolan uusi yrittäjäkin tästä hieman pontta liiketoimintaansa.  Täällä olivat veneilijät, telttailijat ja päiväretkeläiset sulassa sovussa..  

     Ja illalla soittelin hiljakseen kitaraa laiturilla, yksin.  Melodioita, sellaisia missä on sointuja ja säveltä sekaisin. Löysin jotain uutta...Joku siinä sitten hyvin myöhään kävi kuulemma katsomassa, mutta minä olin jo kuorsaamassa keulahytissä. Sääntöjen mukainen hiljaisuus näet kun jo vallitsi satamassa.  

     Veneessä, tässä missä ei ole minkäänlaista lämmityslaitetta, oli joinakin öinä alussa kosteutta.  Se piti pyyhkiä ikkunoista pois.  Pitää oikein ryhtyä tarkkailemaan, että mikä lämpötila ja tuuli sitä aiheuttaa...  Myöhempinä päivinä sitä ei enää ollut.  

SUNNUNTAINA totesin, että minulta oli menossa viimeinen Camping-kaasupullo, sellainen pieni.  Öljylamppuna oli vain sellainen pieni punainen, eikä lamppuöljyä ollut kuin kahvikupillinen.  No!  Missä vaiheessa tällaisena hellekesänä olisi joutanut syksyä ajattelemaan?  

Aamulla herään sattumanvaraisesti 5.30-8 välillä.  Pitkän aamiaisen ja verkottamisen jälkeen kävelemään.  Veneilijät ryhtyivät poistumaan saaresta vasta joskus 11 aikaan.  

Koillisen keittokatoksella joku oli paistanut kanapalasia liikaa ja maistoin paria...   Ja vene-G:n väki oli ravintolassa kahvilla; sielläpä sitten juttua lisää... Istuin terassilla tilaamatta mitään, en osannut kahvia ottaa, kun en tiennyt, koska ovat lähdössä... 

Ravintolan väellä muuten ei aina ole helppoa.  Kaksi on ikävää hommaa ja toinen niistä on se, että joutuu juttelemaan veneilijöiden kanssa :)  Ja toinen on...  Molemmat vaihtaisin pois. 

     Ja niin ne veneet ja ihmiset sitten hiljalleen lähtivät aallonmurtajan aukosta ulapalle; tutut ja tuntemattomat, sillä tämä kesäinen viikonloppu oli nyt ohitse. Vain me muutamat, saaren erakot ja muut vapaalla olijat olimme jäämässä tänne.