Parikymmentä venettä oli jäämässä satamaan viikonlopun jälkeen. Nyt tunnelma todella muuttui. Joku purjeveneilijä piti generaattoria rantakivikossa. Todella vähän nyt muuten oli ollut koneen käynnistäjiä. Voimakkaista iltapilvistä ja auringonlaskusta sai taaskin upeita kuvia. Lämpöä oli päivisin 20 astetta ja vesi oli 16 astetta.
Illalla kajuutassa sytytin valon, keitin teetä, kuuntelin radiota ja luin välillä jotakin. Otin kuvan tästä tunnelmallisesta kajuutasta ja lähetin sen uudelle ystävälle. Oi! Tämä oli onnea, tästä minä pidin, tämä oli mukavaa. Tämä oli minun venekotini. Olin nyt vasta huomannut laittaa lattiaeristeeksi vihreäpintaisen makuualustan, johon oli pöydänjalalle leikattu reikä. Ja villasukat oli jalassa.. Oli se mukavaa... Radiosta tuli musiikkiohjelma; "Euroopan Taivaan Alla". Kotisoitto vielä ennen nukkumaanmenoa.
Naapuriveneiden kansivalot loistivat pimeydessä.
MAANANTAINA 5.9. TUULISEMPI PÄIVÄ. Siivosin avotilaa, lattioita, puhdistin moottorin sinkin, huomasin murtuman eräässä vesiletkussa ja lyhensin sitä pari senttiä ja laitoin uuden klemmarin. Tuttu vene, M, oli T-laiturissa, kävin tervehtimässä, ennen kuin he lähtivät tulevaa tuulta pakoon. Toisaalla eräs teräsveneilijä valitteli "Ja siihen se kurvas mun viereen vaikka paikkoja olis ollut vaikka kuinka". Ymmärrän, otan osaa ja tunnen sympatiaa. Ne, jotka syksyllä täällä ovat 14 m tuulessa saattavat olla sellaista väkeä, joka etsii yksinäisyyttä. Kyllä sen siis voisi heille suoda jos satamassa on 92 vapaata paikkaa.
Minä vietin aikaa niinkuin kotona vietetään, leppoisaa oleskelua, kävelyä, kunnolliset ateriat, lukemista, katselua ja elämän ihmettelyä. Ruokalistalla mm. maksalaatikot, kaalikääryleet, kasvispihvit, broileripyörykät ja lenkkimakkarat. Makaronia ja muussia höysteeksi; kananmuniakin oli paketti. Paistinpannua käytin, kun tunsin tarvitsevani lisää energiaa.
TIISTAINA 6.9. Kovatuulinen päivä. Vain 10 venettä oli yöpynyt. Viritin ylimääräiset köydet aisaan; Tuuli etelä-kaakosta pääsi hieman aallonmurtajien aukosta satama-altaaseen. Tusina sorsaa oli ilmestynyt lammelle metsästyskauden alkua juhlistamaan. Vietin aikaani erakkona veneessä, sulkeutuneena omaan kirjalliseen ja tiedon maailmaani. Hetken ajan naapurina ollut valkoinen PV poistui, pari pienempää jäi kauemmaksi laiturin itäpuolelle.
Keräsin 10 ruokatavaraa reppuun ja lähdin katsomaan tuttua telttailijaa; mutta eipä hän muonaa tarvinnut. Edellisenä viikonloppuna lopettaneet telttailijat olivat jo lahjoittaneet hänelle varastojaan. 11.9. sunnuntaina kulkee viimeinen lauttavuoro pois. Ja silloin on syytä teltat purkaa, jos ei ole muuta kuljetusta tiedossa. Ja syksyn sienet siis jäävät saareen suurelta osin...
Lounaasta oli tulossa sadepilviä, siis kiireellä kävelemään satamaa kohden. Mutta ei niin kiireellä, ettenkö olisi ehtinyt pysähtyä eteläiselle katokselle oluttölkkiä juomaan. Kalliot ja aallot olivat upeita.
Olin lähtenyt kävelylle tavallaan levotonta menoa, aallokkoa satamassa, pakoon, mutta palatessani se oli jo tyyntynyt. Löysin vihdoinkin otsalamppuni, se oli kompassin edessä lokerossa. Lounaasta saapuivat suuret mainingit, mutta ne eivät satamaan päässeet; olivat silti komea katseltavaa.
Laiturikävelyä, veneen esittelyä ja tarinointia taas eräälle ihmiselle. Ja iltasella joku pisti puhallinsoittimella komean iltasoiton lipunlaskun aikaan. Kävin vielä kuuta kuvaamassa. Nautin iltapalaksi piirakoita ja kaalisalaattia teen kera. Kotisoitto ja sitten nukkumaan. Mutta hei! Suuri hämähäkki tepasteli tuulilasin ulkopuolella lasinpyyhkimen tienoilla. Otin vielä otsalampun ja spray-sumuttimen ja kävin urheasti nitistämässä sen.
Yö oli suhteellisen lämmin ja tyyni.
KESKIVIIKKO Vieläkin tuulisempi päivä.
Olisi sittenkin pitänyt eilen illalla, kuuden aikaan, lähteä kotiin. Sillä nyt oli selvä, että tänään ei ainakaan voisi. Mittailin akkuja, vaihdoin palohälyttimeen ja volttimittariin paristot, ihmettelin, miksi eräs led-lamppu syö hetkessä paristot.
Säätiedotukset näyttivät aika kehnoilta. Avustin naapurin purjeneitä lähtöön. Veneeni jäi ainoaksi laiturin itäpuolelle. Aukosta puski vihmaista vettä laguuniin. Aallot olivat välillä sellaisia hyvin kupruisia. Eihän tämä ilma mitenkään "ilkeä" ollut, vähän vain epämiellyttävä. Minulle tuotti levottomuutta se, että tuo aisa, jossa olen, on ennenkin murtunut.
LIV:n lautta tuli betonilaituriin, olin ottamassa köyttä pollariin. Keltainen PV tuli poijuun T-laituriin.
Ennusteet kertoivat 15-17 m tuulista, kaakon ja etelän suunnasta.
Olin satamassa niin huolestunut, että lähdin kalliolle ja sitten keittokatokselle karkuun. Latasin pienestä tietokoneesta puhelimeen 50 % virtaa ja kirjoitin toista tuntia näitä sepustuksia. Odottelen vielä 19.30 tuota "illaksi heikkenee", mutta vielä ei näy merkkejä siitä. Satamasta alkoi kuulumaan voimakasta musiikkia. Mikä ihmeen ökyvene sinne on tullut. Tietokoneessa 31 % virtaa, tunti 36 minuuttia; joo, se riittänee tähän juttuun. Kirjoitan Evernotella, kahteen eri postaukseen. Tästä sen saan siirrettyä verkkoon vaivatta. Tuuli on nyt oikeastaan aika villiä, se on vain koventunut.
Joku ahkera-Matti on hakannut tänne komean kasan klapeja valmiiksi, mutta en viitsi näin tuuulisella ilmalla tulta laittaa. On minulla repussa puukko ja stidit....
Olen ottanut eri päivinä kuvia 155, 126, 193, 109, 317 ja tänään jo 114 ja lisää siis tulossa. Vaatteena minulla on Gollege-asu ja Vihreät kätevät kalastaja-liivit, jotka ovat täynnä taskuja. Sopiva asu tämmöiseen ilmaan. Jos sade tulisi, niin matkalla veneelle kastuisin. Selkää hieman rasittaa tämä istuminen, käveleminen on aluksi hankalaa, jos ja kun tästä nousee.
18.10 aloitin kirjoittamisen, nyt on. 19.28.
Joitakin ihmisiä on tästä mennyt ohi. Joilakin oli jotakin kärryilläkin; ehkä laittoivat telttaa tuohon 100 metrin pähän. Ehkä joku isompi turistivene on tullut.
Tällaista siis tämä Kaunissaaren syksy on. Ja sellaista se tulee olemaan seuraavillakin reissuilla. Näiden tuulenmyllerrysten seurauksena tosin lämpötila tulee putoamaan monta pykälää.
Vielä valokuvat SD-kortilta tietsikalle turvaan. Sitten liikkeelle, en kyllä vielä veneelle, sillä tuuli on todella ilkeä. Toivottavasti kaikki on veneellä hyvin ja se on kestänyt siellä kytkyessään. Toivottavasti tuuli hieman heikkenee yöksi.
Kun torstai, 8.9.2011 on jo vaihtumassa perjantaiksi,täytän käsillä olevat oluttölkit vedellä ja sammutan nuotion. Lähden palaamaan veneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...