Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Veneillessä tulee välillä yllättäviä tilanteita ...

Olin kerran tulossa kapeaan salmeen, mukanani oli kaveri, ja hän ohjasi.  Minä siis olin kerrankin herroiksi, ja vain nautin kauniista kesäisistä maisemista.  Vastaan oli tulossa pieni, hytillinen puinen moottorivene.  Näki, kuinka sitä ohjasi vanhempi mies, silmälasit päässä ja naama melkein kiinni tuulilasissa.
     Hiukan ennen kohtaamista moottorivene kääntyi jyrkästi meidän reitillemme.  Muutaman sekunnin päästä se olisi osunut kohtisuoraan keula edellä kylkeemme.  Oikealla puolellamme oli "miljoonakiveksi" kutsuttu kari.
     Tuttavani reagoi heti; hän käänsi keulaamme moottorivenettä vastaan.  Hieno raktio, saisimme ainakin pienennettyä törmäyksen voimaa.  Tilanne oli...  varsin kenkku.  Sitten moottorivene teki pari mutkaa, palasi reitilleen.  Sitten se hankkiutui perämme taitse tuon "miljoonakiven" ja pienen lintuluodon välitse.  Sieltä monet moottoriveneilijät tapaavat oikaista.  Purjeveneellä ei viitsi.
     Näimme, että moottoriveneessä ilmeisesti käytiin jonkinasteista neuvottelua tilanteesta.  Ilmeisesti ohjaaja omasi kapean näkökentän, pystyi katsomaan vain suoraan eteensä.  Onneksi apulaiset taisivat varoittaa tilanteesta.
     Tällaisia yllätyksiä vesillä voi tulla, eikä niistä kannata sen enempää ärjyilla tai olla pahoillaan.  Kaikille sattuu virheitä, mutta valppaus varjelee vahingoilta.
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...