Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Huurteen kertymistä veneisiin ei voi talvella estää.

Kun ilman kosteuspitoisuus nousee riittävän korkeaksi, huurretta kertyy kaikkiin pintoihin.


Pidän pressua keulasta, rannan puolelta auki ja meren puolelta se on enimmäkseen suljettu.  Välillä tuuli hieman siirtää pressua ja kauhallinen lunta tuiskuaa peräpollarin päälle.  Kun pressut laidoilta vielä ovat pääosin kymmenen senttiä irti veneestä, niin ilmanvaihto on riittävä.
     Ja ilmanvaihdon mukana tulee väistämättä myös hieman huurretta.

Veneen sisällä kosteutta kertyy vain hiukan, pääasiassa muoviseen kattoon.  Kun ilmat keväällä lämpenevät, veneessä ei yleensä ole minkäänlaisia talven aiheuttamia kosteusongelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...