Aamulla huurre oli tehnyt kotimme ikkunaan huikean taideteoksen. Noin neliömetrin alueelle oli syntynyt satumetsä, puineen, lintuineen, metsärantoineen. Otimme siitä noin 45 minuutin aikana kutakuinkin 600 kuvaa. Kävimme loppuminuuteilla raivoisaa kilpajuoksua auringon kanssa, joka sitten viidessä minuutissa muutti teoksen ensin sumurannaksi ja sitten kastepisaroiden mereksi.
Näitä touhutessa varmaankin sitten mielestä putosi ne tärkeät asiat, joita olisi venerannassa tarvinnut.
Sillä rantaan, vastakkaisista puheista huolimatta, oltiin nyt menossa ja siihen aurinkoinen ilma, muutama pakkasaste ja lähes tyyni sää suorastaan pakottivat. Märistä sukista viisastuneena olin nyt ottanut mononsuojukset, joilla kahlasin metrisissä hangissa rannan, veneen ja sähkökaapin väliä. Turhaan, kuten sittemmin osoittautui. Ilmeisesti sähköt oli katkaistu koko rannasta. Se esine, jota olisin nyt tarvinnut mukana, olisi ollut joku pieni sähkölaite, jolla olisin testannut sähkön toimivuuden jo sähkökaapilla.
Kinokset olivat entisestään kasvaneet. Minua hymyilytti, kun veneeseen pääsi niin helposti. Oli outoa seistä veneen viereää niin, että naama oli partaan tasalla! Kun veneessä sitten yritin pimeässä moottoritilassa kytkeä laturin johdot pääkatkaisimen napoihin, havaitsin otsalampun puutteen. Yritin totuttaa silmäni pimeään, mutta ei onnistunut. Ja olen sen verran varovainen, että en halunnut käsillä tunnustelemalla tuota työtä tehdä. En kertakaikkiaan nähnyt ! Mikä neuvoksi, meinasin jo luopua hommasta. Sitten keksin kameran kuvanäytön, jonka himmeä valo riitti juuri ja juuri antamaan riittävän näkyvyyden. Sain johdot kytkettyä, mutta kun Virtasta ei ollut, niin työ osoittautui turhaksi.
Unohdettu esine oli myös sanomalehti, jonka sivuja olisin tarvinnut lattialle torjumaan liukkautta ja kosteutta käyntini ajaksi. Olin sentään muistanut tuoda pari pientä hiirenloukkua, joihin laitoin näkkärin murua syötiksi. Surut on torjuttava nopeasti; avotilassa olleeseen isoon loukkuun oli jäänyt talitintti. Pudotin ressukan hankeen, enkä virittänyt loukkua enää. Varikset voivat veneeseen päästessään aiheuttaa melkoista sotkua ja siksi niitä on torjuttava.
Vaihtosukat minulla oli nyt mukana, mutta en tarvinnut niitä. Minun on laitettava kotona valmiiksi VENELAUKKU, jossa on kaikki seuraavalla veneretkellä tarvittavat esineet. Ja MUISTILAPPU (Ota otsalamppu ja termospullot).
Uudet sateet olivat ennestään lisänneet kinosta veneen vierellä. Lumi oli painanut pressujen painona olevat koolingit hangen alle ja yksi naru oli jo katkennut. Potkin lunta pois ja sain vartissa palkit esiin lumien alta. Toisen puolen venettä annoin olla. Kurkihirren päälle jäi pitkä jono lumipaakkua. En pressun alla ollessani muistanut kopistella sitä alas.
Koko ranta-alue oli ennätyssuurten kinosten vallassa. Kapea tie tosin johti rannan toiseen päähän, missä RVK:lla, Roihuvuoren Venekerho, oli majansa. Meidän alueellemme mahtui nyt ehkä kuusi autoa parkkiin.
Ja sitten alkoi päivän toinen kuvaussessio; pieni valikoima sen tuloksista on nähtävissä TÄÄLLÄ. Aurinko järjesti hienon kuvaussään. Leuto ilma salli meidän olla rannalle hieman pidempään. Näin pikaisesti pari kerholaistakin ja ilmoitustaululla oli lappu, että kevään vesillelaskupäivät ovat 24.4. 7.5. 21.5 ja 4.6.
Talven valta jatkuu yhä vahvana, täällä kaukaisen Pohjolan rannoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...