Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 10. helmikuuta 2011

Vene talvella; Se on hyljätty, kuin kalamiehen koira. Ja kyllähän se pärjää siellä yksin, kylmissään, ja... isäntäänsä ikävöiden.

Tänäänkin tuli lunta rutkasti.  Enkä ole käynyt venettä katsomassa.  Ei ole moni muukaan.  Kaipa ne pärjäilevät siellä pressujen alla.  Ehkäpä ystävällinen tuuli ravistelee hieman pressua puolestani.    Sillai....   hiljallensa, ei riuhtoen.


Mietin... Kun katselin kuun sirppiä, haiku-runojen tyyliä mukaillen:


Veneeni, keskellä lumien, yksin
Kylmää, huurretta, vihmaa ja tuulta

Raskahat pilvet taivahan täyttää
Lunta vyöryten maahan painaa

Mustassa yössä sirppi kuun 
Pilvien lomasta hetken loistaa

Aina vain jatkuu talven valta
Ihminen !   Pois mene talven alta. 




.

2 kommenttia:

  1. Hyvin kietokautta haikuiltu kesän perään.

    VastaaPoista
  2. Runo suonesi pulpahtelee mukavasti.
    Meillä kuvaajilla on monenlaisia avuja.
    Tuon kuvauksen ja kuvien ohella pieni riimitys on käsitykseni mukaan virkistävää.
    Hyvää jatkoa riimeille...

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...