Strömsinlahden venelaiturit ja Marjaniemen rantaa

Laiturit ovat lumen peitossa, kiinnityspaalut tiiviisti jään otteessa.  Pelastusrenkaat ovat paikoillaan, sähkökaapeista virta pois, vesiletkut rullalla varastossa.  Joitakin köysiä vielä johtaa paaluista laitureille, ne ovat olleet veneillä avustusköysinä ja nyt monet niistä ovat jäiden otteessa.  Jotakin pientä tavaraa on unohtuneena laiturilla, nyt ne ovat lumen alla. Tallessa.

Marjaniemen ranta, taustalla, on juuri se alue, jonne suunnitellaan uutta uimarannan laajennusta.  Siinä on vielä nykyisellään puolen kilometrin pätkä lähes luonnontilaista aluetta, ja sellainenhan on myrkkyä kaupungin suunnittelijoille.  Samoin takana ollut luonnontilainen metsä-alue, joka on nyt raivattu puistoksi.  Ulkoilutie näillä rannoilla on todella suosittu.

Tavallisesti vahvat hiihtoladut johtavat laitureiden välistä itäsuuntaan.  Sieltä Ramsinsalmen kautta Villasaaren selälle, jossa riittää aavaa jäätä hiihtäjän kiidellä.  Itse olen vain kerran ollut hiihtämässä Kuiva-Hevosen pohjoispuolella.  Siellä on se suuri reunamerkki, ja tuntuipa erikoiselta hiihtää sen vieritse.  Nyt siinä jo on tämä Helsingin uusi satamaväylä.   Mutta tässä sitä on maisemaa veneilijälle ja ulkoilijalle.  Nämä alueet ovat tärkeä liikunnan ja virkistyksen lähde monelle ihmiselle.  Ovat ne minullekin näin talvellakin olleet tärkeä varaventtiili, vaikka olen vain kerran kuussa ehtinyt siellä käymään.