Veneissä tuppaa välillä olemaan monenlaista esinettä rikki.

Ja jotakin myös puuttuu.  Minulta hajosi useita vuosia sitten kierroslukumittari moottorista.  Tarkistin ja mittailin ja vaihdoin johtoja ja yritin Netistä löytää teknistä tietoa siitä.  Ei löytynyt, eikä tullut kuntoon.  Erinäisiä muitakin korjattavia kohteita ilmaantuu tasaisin väliajoin.  Mitä vanhempi laite, sen vaikeampi siihen on saada varaosia.  Tietynsuuruisten ruuvien löytäminen on jo sinällään suuri ongelma.

Sitten on olemassa Murphyn lakiin verrattava Asentajan Aksioma:
- Jokaisen laitteen irrottaminen on helpompaa kuin sen paikalleen asentaminen.
- Asentamiseen kuluu 3 kertaa niin paljon aikaa kuin irroittamiseen (parhaimmassa tapauksessa).
- Jotakin aina rikkoontuu, kun laitetta irroitetaan.
- Irroitettujen osien katoamistodennäköisyys on kääntäen verrannollinen niiden kokoon.
- Asentajan yläraajoissa pitäisi olla 4-5 taipuvaa niveltä ja itsensäkorjaava iho.

Tavallinen ihminen ei osaa edes kuvitella, kuinka vaikeisiin asentoihin asentajat, on sitten kyse veneestä tai autosta, joutuvat vääntäytymään.  Mutta minähän en koskaan valita...   :)

Ruikuttaessani, taas kerran, asiasta eräälle tuttavalleni, hän kertoi minulle lohduttavan tiedon.  Isoissakin veneissä on monenlaista rikkoontunutta osaa ja varustetta.   Ja kippari vaan toteaa, että näillä pärjätään.

Minä en oikeastaan uhraa kovinkaan paljon ajatuksia tuolle asialle.  Korjaan ja uusin sen mitä joudan, pari kierrosta teen venekaupassa, käyn Etolassa ja rautakaupassa ja tarjouskaupoissa.  Oman mielenrauhansa tähden on ollut pakko kehittää "Pertti Duncker"-asenne; Enimmäkseen korjataan esineitä vasta sitten kun ne ovat rikki.  Jos siis pystytään korjaamaan.
Niillä siis pärjätään.  Kunhan kaikki tärkeät meriturvallisuuteen liittyvät varusteet ovat kunnossa.  Ja liikutaan vain sellaisissa keleissä, joihin resurssit riittävät.