Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Pressun alla on jo lämmintä ja lumet sulaa veneen ympäriltä.

Ensimmäisen kerran talven jälkeen veneessä oli nyt miellyttävä lämpötila.  Vene on säilynyt erittäin hyvin kosteudelta suojassa; ilmanvaihto on ollut hyvä ja pressun raoista tuiskusi lunta vain muutaman kerran kauhallisen verran.  Tässä kuvassa näkyy halpa, ruskea aluspressu, sen päällä on paksumpi valkoinen.  Kurkihirtenä oleva koolinki on suojattu pressunsuikaleella.  Narut roikkuvat siitä ollakseen suojassa satunnaisilta hiirivierailta.  Eivät ne tosin koskaan ole köysiä purreet.  Tänä vuonna ei hiiristä näkynyt merkkiäkään.




























Veneen akut osoittivat mittauksessa lukemia 12.57  ja ja 12.76 volttia.  Ehkä liiankin hyvää ollakseen totta, mittarin paristo ei ole aivan tuore.  Vihreätä uudemman akun tarkistusluukusta vilkkui, joten pitänee tuota uskoa.  Elikkä tilanne on vallan erinomaisen hyvä; 6 kk aikana ehkä 3 tuntia latausta.

En tällä kertaa tehnyt muuta kuin lapioin enimpiä lumia veneiden alla oleviin sulapaikkoihin.  Nyt veneen ympärillä pääsee jo kävelemään.  Tuntuu tosiaan, että nämä lumet sulavat nopeasti, eikä maassa olisi kovin pahaa routaa.  Mutta kovin äkkiä tämä venekevät on nyt tulossa; talven valta ja voima on ollut niin suuri, että en ole osannut yhtään ajatella vene-asioita.  
     Siksipä nyt istuinkin veneessä muutamia hetkiä tunnelmoiden ja ja nauttien auringon lämmöstä, jota pressu hyvin kerää.  Kohta on aika tarttua kalenteriin ja miettiä, miten tämän päivien jonon asettaa kulkemaan kohti vesillelaskupäivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...