Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Uusi betoninen rantamuuri on jykevää tekoa ja varmaan se kestää myös nosturien painon paremmin, kuin edeltäjänsä.

Entinen rantamuuri oli tosiaan jo parista kohtaa vaarallisesti painunut suurten nosturien alla.  Tämä uusi muuri varmasti kestää kymmeniä vuosia.  Vaan mistähän sitä tietää...  Ydinvoimaloidenkin valut ovat mitä sattuu.  Muurin rakentamisen teknisiä vaiheita on ollut kiintoisaa seurata.
Se kuitenkin tiedetään että pahimmillaan tulvat tulevat myös tämän muurin ylitse.  Kerran tämän 11 vuotisen veneilyni aikana on näin tapahtunut.  Se oli tammikuun aikaa.


























R-laiturille ei nyt ole menemistä huvikävelylle.  Vesi on ehkä hieman normaalia korkeammalla, kesä-aikaan sen näkee käyntisillan jyrkkyydestä.  Uuden ja vanhan betonin raja taitaa erottua tästä kuvasta.  Tolpparautoja on näköjään laitettu liikaa; ainakin yksi on tulevan portin kohdalla, se varmaan poistetaan.  Tässä kelpaa ihmisten kesällä sitten kävellä.  Talvella mereen kaadettuja lumia näkyy tuossa vielä kasoina.  Laiturien yhteydet maahan on katkaistu; vesi- ja sähköjohdot irti.  Myös jotkut paksut kettingit taitaa olla irroitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...