Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Strömsinlahden laiturit talviasussa ja Marjaniemen rantaa




























Tuonne kun tähtäilen kameralla ja suumailen, niin siinäpä se oma venepaikka on jossakin tuossa keskellä.  En tunnista sen tolppia, niinkuin en tunnista niitä kesälläkään, ajaessani sinne.
Ja taustalla näkyy tuota uutta rantaa, jota on muokattu ihmiselle sopivaksi.  Siistin näköistä siitä tulee.  Siinäpä saa aalto vapaasti murtua kivilatomuksiin.

Puron suussa on jo iso sula alue.  Ja se on merkittävä tämän kevään veneilyn suhteen.  Tuo alue laajenee hiljalleen, ja jossakin vaiheessa rupeaa liittymään siihen Tammisalon kanavan sulaan.  Linnut tässä sulassa myös tykkäävät polskia ja pitävät omalta osaltaan räpylävoimalla jäitä poissa.

Keväällä usein näiden sulien välillä näkyy sitten isojen miesten leikkejä, peltiveneellä soutamalla yritetään saada railo muodostumaan laitureiden päähän.  Siinä kepeillä tönitään jäätä loitommalle ja rikotaan sitä.  Tämmöisiä äijät, kuin pikkupojat, kehittelevät mielessään, kun siinä istuvat vihreällä penkillä.  Auringossa kerhomökin seinustalla, siinä se rantaparlamentti kokoontuu.  Ja silmä tarkkana katsotaan jäälle ja seurataan tilannetta ja havainnoidaan sen pienetkin muutokset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...