Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Veneilijä Hesan stadia ihailemassa ja kevään tarvikeostoksilla Kruunuhaassa maalikaupassa


Eräs kevään pakollisista käynneistä on minulla viime vuosina ollut käynti tutussa maalikaupassa Kruunuhaassa.  Edellisinä vuosina siihen on sisältynyt jäisiä katua, putoilevia jääpuikkoja ja kylmyyttä.  Nyt oli Helsingissä aurinkoinen katukahvila-keli ja se näkyi sekä Hakaniementorilla, että Kauppatorilla.  Ihmisiä täynnä joka paikka ja aurinko paistoi tyytyväisille kasvoille.  Eteläsatamassa oli pääosin avointa, ja Valkosaaren suunnassa hieno utu peitti osittain saaret.  
     Katajannokan pohjoispuolella oli hieman jäätä, siinä isot purjelaivat olivat talvehtineet.  Eräs surullinen pieni, ehkä alle 11 m moottoripursi oli uppoamisvaarassa ja juttelin hieman juuri paikalle tulleen omistajan edustajan kanssa.  Arvelin, että tilanne ei vielä ollut aivan kriittinen, partaalle vielä 15 cm varaa, jäitä 5 metrin päässä ja kallistus ehkä 10 astetta.  Ei kai sitä siinä avannossa edes tuulet kovasti pääsisi heiluttamaan.  Sähköpistoke olisi lähellä, mutta ei pumppua.  Arvelimme yhdessä, saisiko sellaisen läheisestä venekerhosta tai näistä suurista purjelaivoista.  Olen kyllä miettinyt, millaista olisi kiikuttaa sähköpumppua tuollaiseen veneeseen; tunnustella joka hetki sen keinumista ja olla valmiina säntämään nopeasti rannalle, jos vene päättäisikin upota.  
     
     Maalikaupasta löytyi 4 purkkia Blakes Cruising punaista pohjamaalia a 750 ml, 26€.  Lisäksi liukui selkäreppuun 300 g uudenlaista monikäyttöliinaa 4 €.  Tietopuolta tuli näistä maaleista senverran, että valmistaja ei voi niiden koostumukseen tehdä mitään muutoksia.  Muutoin joutuisi 100.000 € arvoisen hyväksynnän teettämään valvovilla EU-viranomaisilla.  Samasta syystä varmaan Biltema ei näitä maaleja myy.  
     Kruunuhaassa olen aina ihaillut sen hienoja taloja, niiden värejä ja moninaisuutta.  Se on yksi paikka, jossa täytyy vähintään kerran vuodessa käydä.  Nämä ranta-alueet vaativat sitten vähintään pari käyntiä vuodessa.  Tässäpä näistä seuduista värikäs kuvakooste.  Sitten olikin jo kotiin kiire.  Poronkuseman pituus on mitattu metreissä, mutta Lappalaisenkuseman pituus on alle neljä tuntia. 
     Kun vielä illalla kävi katsomassa viimeisiä jäidenlähtöjä Vantaanjoesta, niin päivän kuvakoppaan kertyi 378 räpsytystä.  Ja tärkeä tarvikehankinta tuli tehtyä.  Vielä täytyy varmaan käydä Biltemassa, vaikka en nyt muista, että sieltä mitään kovin olennaista tarvitsisi.  Ai nii, ja sitten pitää taas kerran käydä venetarvike liikkeessä Windexin pohjuketta kysymässä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...