Venemiehen auto on kalamiehen koiran paras ystävä

Autoa tarvitsen pari kertaa keväällä; tuon patjat, purjeet ja pelastusliivit kotoa yms.  Auto tarvitsee minua myös parit kerrat, katsastus on toinen, ja tänään oli kesärenkaiden vaihto.  Aina yhtä ärsyttävää renkaiden roudausta kellarista pihalle ja autoon.  Aamupäivällä sitä, iltapäivällä bändin harjoituksiin kitaran kanssa.  Parin työtunnin upottaminen siihen väliin olisi jo liioittelua, mutta kävin rannalla sentään katsomassa:

Liikuntavirasto tuli parin työlautan voimin nostamaan meidän R-laiturimme ponttoonia.  Puinen käyntisilta nostettiin ensin, mutta sitten näkyi olevan tuumailun paikkaa.  Lienevätkö laituriin kiinnitetyt vesi- tai sähköjohdot katkenneet?
     Ja joku onnellinen oli jo lähdössä merille; eväät ja varusteet veneeseen, köydet irti ja keula merelle.  Pieni miettiminen aallonmurtajien takana... pitikö moottorin työsopimuksesta neuvotella?  Mustaan hevoseen, ankkuriin sinne, koska laituria ei vielä ole.  Vain pohjoistuuli voi siellä olla vaivana.  Ja Kaunissaari on sitten varapaikkana.  Ja Hyvät Hyvät vaan meille jotka jäämme tänne telakan pölyyn duunaamaan ja pääsemme vain välillä kaupungin pölyihin tuulettumaan.
     Istuin minä tietenkin Helsingin Kaupungin tekemälle surkealle kaiteelle eväitäni syömään.  Reissumiestä, koskenlaskijaa, ökynakkeja ja haaleata vettä termoksesta.  Siinä tuli mieleen, että kyllä se on auto koirallekin mukava olemassa; pääsee useammin matkaan, kalaan, merelle ja mökille.  Nyt näytti joku pieneveneilijäkin pakkaavan tavaroita; mökille lie lähdössä.
     Sillä tämä satama; se on sellainen lähtöpaikka.  Ja sopiva myös mietiskelyyn ja oleiluun.