Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

perjantai 27. toukokuuta 2011

Kotisatamassa; Viikon tapahtumat tässä nyt päivitettynä.

22.5. Sunnuntaina 12.30 rantaan; tyyni, kirkas päivä, kalastajia, traileriluiska ahkerassa käytössä, nätti puuvene kiinnittyneenä ihan rantamuuriin ja väki siinä aikaa viettämässä ja ehkä pilssivahdissa.
Veneellä rauhaa; pilkkimistä, radiota, kahvittelua, netistä pikaviestit ja twitteri.  Pientä puuhaa ja järjestelyä.
Klo 18 jälkeen rantakävely; ihailtiin kuivia kaislikoita ja niiden reunassa pesiviä koskeloita ja nokikanoja.  Nokikana näytti vain mustalta pallolta siinä hautoessaa.  Näiden lintujen kelluvat pesät ovat aika ihmeellisiä.
Rantanäkymät ilta-auringossa olivat upeita.

23. maanantai; oliko se sadepäivä?  Kävin vain Malmilla iltasella?  Kirjastossa oli yksi venekertomus; nuori kaveri Atlantilla, mutta en minä ehdi sellaisia lukea.
24.5.  Tiistaina rannalle 11.30.  Sitä normaalia mukavaa oleilua.  Kävin tarkastamassa maston, toin puomin veneeseen.  Lakkasin vasemman kyljen hyttiseinät ja etuosan.  Aurinko jätti sopivasti sen varjoon.  Etuosaa piti suojata parilla vanerilevyllä.  50 minuuttia lakkaustyö,  Sitten pilkkimistä, kahvia ja verkkoa avotilassa. Puinen avovene traileriliuskasta vesille.
Istuin parin kerholaisen kanssa siinä kopin edustalla juttelemassa mukavia.  17.50  Kotiin.

25.5. keskiviikko, 10.50 rannalle, aamu oli taas hämäävän tyyni, mutta tuulenpuuskia oli tiedossa.
Vietän näet aamut kotona todella leppoisasti, nyt ei ole kiire minnekään.  Minähän olen perillä, parhaassa mahdollisessa satamassa.  Torstaina en pääsisi paikalle soittoharjoitusten takia.
Kävin rannalla pariin kertaan kävelyllä; ihailin vihreätä nurmikenttää telakan takana, trailereita aitauksessa ja tarkastan oman venepukin.  Nämä arkipäivät ovat varsin hiljaisia täällä.  Joku tuttu mies on maalaamassa veneensä pohjaa, käyn tervehtimässä ja tunnustelen pientä kosteutta, joka tulee tummista, nopeasti kiitävistä pilvistä.
      Maston laitto käväisi aamulla pikaisesti mielessä, mutta päivä oli muka liian levoton,,,  tarkastin sentään, että kaikki helat olivat tallella ja yritin muistella niitä työvaiheita.
Pieni tietokone oli mukana, virkistin muistiani ja kävin kirjoituksia läpi.  Totesin, että eräät OpOf tekstit olivat korruptoituneet.  Kävin sen hakemiston läpi, 20 tekstiä auki ja uudelleentalletus.  Pian siirryn blogitekstien kirjoittamiseen tältä koneelta käsin.  5-6 tunniksi siinä riittä akkuvirtaa.
     Keittiön hyllyyn laittamani rimat ovat pysyneet näköjään paikallaan.  Keittiön laatikkoon oli silloin sadepäivänä tullut kupillinen vettä.  Kuivasin paikat, tyhjensin sen sohvan alle ja vein kaakaopussin kuivatettavaksi kotiin.
       17.30 Kotia kohden.
Tällainenkö tästä venepäiväkirjasta nyt tänä vuonna on tulossa?  Käsinkirjoitettu kirja tyhjänä ja 2 x viikossa ehtii hätäisesti kirjoittaa jotakin.  Ei sen näin pitänyt mennä.
Mutta nyt perjantai näyttää sopivalta maston pystyttämiseen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...