Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Veneen pohjamaalaus on raskas ja hieman hermostuttava työ. Sitä se on eritoten, kun purjevene on limisaumainen.

Lähden tänään laittamaan punaista eliönesto-maalia, siis myrkkyväriä, veneen pohjaan.  Hieman hermostuttava homma, näin etukäteen ajateltuna.  Se on raskas, vaikeat työasennot ja kokonaisuutena se on tavallaan isoin kerralla tehtävä työ ja myös tärkein tässä kevätremontissa.  Ja siihen voi tulla pahoja mutkistumia; joskus on vanha maali viime hetkillä alkanut jostain merkillisestä syystä johtuen viime hetkillä rapisemaan alas.  Ja lakattavan keulapuun osan maalaan vasta myöhemmin.  Olen siis hermostunut, mutta aivan aiheetta.
       Sillä kyllähän se on aina sujunut.   Liekä 3 tuntia, tauko ja taas 3 tuntia.  Teen työn pitkävartisella maalaustelalla ja pienellä kaukalolla.  Maalina tuo mainio Blakes Cruising.  Siinä on pieni sakeneminen ongelmana, elikkä purkkia on muistettava vispata kunnolla ennen avaamista.  Ja maalia on sekoitettava myös kaukalossa.  Pari vahvaa puutikkua olisi hyvä olla, kerta-lusikka on liian hentoinen väline.  Jaa, otinkin nyt keittiöstä vanhan veitsen ja lusikan, niillä on hyvä sekoittaa.  (Kyllä rouva vielä ihmettellee, minne ne ovat kadonneet)  :).
       Ja ne työasennot sitten, siinä sitä riittää kumartelua, köyristelyä ja kyykistelyä.

Klo 8 on jo 3 astetta lämmintä ja kohta lähden rantaa kohti kolmella eri kulkuvälineellä.  Repussa termos ja Pizzaa.  Matkalla leikin ZTE-Blade puhelimella.

     Äläkä hermostu poika...  Kyllä se siitä menee.  Hermostuminen loppuu sillä hetkellä, kun työnteko alkaa.  Luvassa 7 astetta, kevyt tuuli, pilvistä.  Ja sainkin nyt auton käyttööni, pieni helpotus.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...