Rantoihin oli kertynyt vihreänkeltaista puiden siitepölyä tiiviinä lauttana, tolpassa oli ilmoitus; kadonnut musta kissa. Suo oli aikalailla kuivillaan; ainakin joku sorsapoikue oli jo merellä. Muita pesiviä lintuja oli jo vaikea nähdä kaislikon seasta. Minä olin ottanut parin päivän muonat koska oli tarkoitus lähteä yhdeksi päiväksi Malkasaareen. Mutta meri ja taivas olivat asiasta toista mieltä. Siispä puuhailuja; löysin kaapista sadevaate-pussin ja veskinkuivikkeita. Kotoa olin jo paikallistanut viimeiset pelastusliivit punkkani alta ja pakannut toisen kitaran, jossa nyt sattui olemaan vain viisi kieltä.
Ja oli nyt satamassa ääntä ja elämää; aallot loiskivat veneiden kylkiin, mastoissa vinkui, veneet kolahtelivat aisoja vasten ja kiinnittimet narisivat. Ilma tuntui olevan täynnä näitä ääniä. Veneestä piti oikein ihmetellen kurottua katselemaan tätä näytelmää; kuka siellä mellasti?
Ja pilvet vyöryivät raskaina jonoina; joidenkin alapinta oli tasaisen musta, vedellä uhaten. Juuri auringon laskiessa näistä pilvistä sai upeita kuvia. Ne vaeltelivat taivaalla, kuin julistaen mahtiaan ja voimaansa.
Aamulla jänis maleksi telakka-alueella. Siivosin jo hieman vene-pukkiani huomisia talkoita varten. Jouduin toteamaan tämän hellekauden ruoka-ongelman. Kun mukana oli lenkkimakkara ja kaalikääryleet, niin pilaantumisen vaara oli jo olemassa. Mutta tuore-ruokaa on aina oltava; kuivamuonaan turvaudun vasta viimeisessä hädässä. Rannalla oli muutakin puuhaa; yhtä venettä siirrettiin aitaukseen; minun vene-pukilleni mietittiin uutta paikkaa ja kuunneltiin ihmisten kuulumiset.
Työhanskat nyt valmiiksi; huomenna on ranta-talkoot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...