Jotakin uutta... ja ranta-talkoot

Itätuulta se oli puskenut jo vahvasti, se oli karsinut vesille lähtijöitä.  Mutta minulla ei edes ollut aikaa nyt, sillä minulla oli rannalla täysi työpäivä.  Minulla oli mahdollisuus siirtää telakointipaikkani aitaukseen, missä se oli ollutkin, silloin kun sen olin 12 vuotta sitten ostanut.  Tämä oli jotakin uutta, joka toisi helpotusta pukin ja telakointi-tarvikkeiden jatkuvaan siirtelyyn.  Mutta itselleni ominaiseen tapaan iski heti mieleen myös pari ehkä kielteistä seikkaa; paikka oli tuulisempi, enkä voisi saada veneen keulaa pohjoisen suuntaan.  Siis saisin vähemmän nauttia kevät-auringosta.
     Mutta vastapainoksi koko veneen kylki saisi keväällä enemmän aurinkoa, paikka olisi turvallisempi ja kaikkien tarvikkeiden säilytys paljon helpompaa.  Voisi jopa kerätä pientä romuvarastoa  :)
Tartuin tietenkin heti tähän mahdollisuuteen, eritoten, kun ajattelen nykyään, että kaikenlainen muutos tekee hyvää.

Keskiviikkona toin veneeseen kitaran ja varakielen sen katkenneen tilalle, laulukirja ei mahtunut sivutaskuun, kun piti eväät ahtaa sinne.  Ja työhanskat.  Sillä niitä tarvittiin, nyt kun raivasin tulevan telakointipaikkani rikkaruohoista ja sitten kuljetin laudat ja pressun ym tavarat sinne.
Kerhon aktiiviväkeä oli paikalla heti aamusta alkaen, pientä hitsaustyötäkin siinä oli.  Minä osallistuin heidän kanssaan lukuisien tavaroiden siirtoon taka-aitaukseen.  Siirtolava oli tuotu paikalle ja roudasimme sinne aluksi pari isoa pöytää jotka olivat olleet varaston käytävällä kaikkien kiusana.  Nämä moninaiset urakat palkittiin sitten kahvilla ja munkeilla kerhomökin vieressä.  Siihen on laitettu sellainen markiisikatos aurinkosuojaksi.
     Ja taas kuultiin paikalle osuneiden veneilijöiden mukavia kertomuksia matkoilta.

Iltapäivällä menin lepäämään veneeseen, ja syömään.  Aika väsyneenä siinä oli ja silloin on jotenkin vaikea kerätä voimia, kun pitää tarkkailla rantaakin samalla, että koska ne alkavat pukkeja siirtämään.  Ja merenkäynti oli tässä vaiheessa jo hieman hiljentynyt, eikä se alkujaankaan ollut niin kovaa kuin eilen.  Kerhoviiri oli silti lähes vaakasuorassa asennossa ja kalpea kuunsirppi paistoi sen takaa.

     Ja sitten ne talkoot; sinnehän tuli reipasta miestä hanskat kädessä ja tomeran näköisenä.  Ja niinhän ne talven telakointitarpeet siirtyivät paikoilleen metsän reunaan; siirtolava täyttyi jätteistä ja maasta sepelin keskeltä noukittiin roskat.  Minulla nämä sataviisikymmentä kyykistymistä käy välillä rankaksi, muovikassi tuli useita kertoja roskia täyteen.  Mutta venepukkini, jonka pohja on 4" parruista, roudattiin kärryillä uudelle paikalleen.  Ja siinä naapurinani on toinen Marina-75 vene, Sussu.  Siinäpä fiksusti nimetty vene; kun vaihtaa vaimoa, niin ei tarvi vaihtaa veneen nimikylttiä.  Muutkin asiat siinä veneessä on asiantuntemuksella hoidettu, ja olen vuosien mittaan monta arvokasta vihjettä sieltä saanut.

     Makkaraa ja asianmukaista juomista talkooporukalle ja paljon mukavaa juttelua; tottakai.  Eihän ne kesäiset talkoot muuten oikein tunnu miltään.  Nyt on ranta valmis kesän toimintaan ja sepelikenttä alkaa sitten viikonloppuisin täyttyä pysäköidyistä autoista.  Kotiin pääsin lähtemään tänään vasta varsin myöhään.  Ja mielessä pyöri, että pitää vähän siistiä veneen telakointisysteemiä ja ulkoasua, nyt kun se tulee olemaan siinä vähän niinkuin paraatipaikalla.  Jahka kerkiää...