Lähdimme kolmistaan, ilma lähes helteinen, tuulta 0-1-2. Tutut maisemat, Ramsinsalmi, Malkasaari, Villaluodot, Satamasaari. Seuralaiseni olivat melojia, heillä oli näistä vesistä siis kovin erilaisia mielikuvia. Pihlajaluodon jälkeen ylitimme laivaväylän, ihastelimme saarten muotoja ja katselimme mökkejä. Rantautuminen Mustan hevosen laituriin sujui mallikkaasti ottaen huomioon, että tämä miehistö oli liikkeellä ensi kertaa. Tutustuimme paikkaan, juttelimme Saari-isännän kanssa, laitoimme ateriatarvikkeet rantapöydälle. Siinä oli varjoisaa, mikä todella oli tarpeen. Olo oli nyt aika miellyttävä. Naapuriveneen lapset polskivat vedessä toista tuntia. Lähtiessä Gasti suoritti salamannopean kahvipannun kannen pelastusoperaation, kun minä olin töpeksinyt sen mereen. Ohikulkevien veneiden aallot eivät tällä kertaa keikuttaneet venettä kovinkaan paljon. Edellisyön valvominen ei minulla tuntunut missään.
Jatkoimme matkaa Kaunisssaareen, jossa oli noin 35 venettä ja todella kesäinen tunnelma. Esittelin miehistöni vakioväelle, mukavaa juttua syntyi ja tarinoita kuultiin. Telttapaikka löytyi kupukallion vierestä aivan meren läheltä ja siellä oli hyvä uintipaikkakin. Ja mukana oli gourmettia, viiniä ym. Juuri veneen keulan edessä oli laituripöytä, jossa nautimme salaatit, ja pääruuaksi paistoksen. Olin vieraita varten tyhjentänyt keulakajuutan, mutta he nukkuivat tosiaan mieluumin teltassa. Yö oli lämmin ja aamulla 7 jälkeen satamassa vallitsi rauhallinen tunnelma, aurinko valaisi kauniisti rannat. Aamukahvit veneen avotilassa; pitihän se hassu pöytä esitellä. Aurinkovarjo olisi ollut tarpeen. Ennen lähtöä kävin vielä uimassa, minä en pienistä levä-esiintymisistä piittaa.
Ja lähtiessä siis se pieni, onneton lintu kai törmäsi maston vaijeriin ja putosi kuolleena kannelle.
Ajoimme etelään, kaikuluotainta hieman tuijotellen. Tyynellä ilmalla tämä reitti on mukava... Pieni seremonia ulapalla linnun muistoksi. Tallholmeniin oli aikomus piipahtaa, mutta helteessä ei jaksanut. Näitä karuja saarten rantoja sitten taas katseltiin. Iso purjelaiva tuli Kuiva-Hevonen saaren takaa. Suuret reunamerkit toivat mieleen muiston kaukaisesta hiihtoretkestä. Ennen Villinginluotoa näimme hylkeen; olipa se mustan sävyinen. Popsi kalaa pinnalla kellien mutta säikkyi sitten lähestyvää toista purjevenettä.
Vuoden ensimmäinen ankkurointi PikkuLeikosaaren rantaan, taaas mallikkaasti. Busterilla tullut pariskunta oli lämmittänyt saunan ja se jäi sitten meille lämpimänä. Kävimme uimassa ja toin 5+5 litraa löyly ja huuhteluvedeksi meille, loput jätin saunaan. Sitä oli muutenkin siellä jo tonkallinen. Leikosaaren pohjoispuoli on upean kallioinen ja tämä saari sopii vaikka parinkymmenen porukan käyttöön. Useita grillipaikkoja ja puuta riittävästi. Sahojen haritus oli täälläkin aivan P:stä; korjaantuisiko se pihdeillä vai käytetäänkö vielä haritusrautaa?
Minulle tämä saari on ajattelun ja rauhan tyyssija. Ihana istua siinä varjossa pöydän ääressä ja katsella. Tällä kertaa ohjelmassa oli hauskasti kiitäviä vesiskoottreita ja erikoisia veneitä. Eväänä meillä oli mehua, salaattia ja keksejä kun loikoilimme siellä tasakalliolla männyn varjossa.
Ankkurinnosto oli minulle pieni yllätys; huh! Onpas pojalta jäänyt punttiharjoitukset talvella tekemättä.... Mutta tuli se sieltä ylös. Veneitä oli välillä liikkeellä todella paljon. Kotirannassa laitoin veneen vain pikaisesti jonkinlaiseen kuntoon; leivät ja muutakin jäi vielä sohvan alle. Menimme ravintoa Vanhaan Myllyyn jatkoille; sain sitten kyydin kotiin.
Torstaina satoi kauheasti, kävin hakemassa rinkkani Vuosaaresta edellisen reissun jäljiltä. Ja kuvat näistä retkistä pitäisi nyt saada jaettua osallistuneille... on tässä touhua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...