Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lumia puhdistamassa telakoidun veneen ympäriltä.

Viimeisen kovan sateen jäljiltä lumet olivat sentään itsekseen tippuneet pressun päältä, sehän on aika jyrkkä.  Kävin viikko sitten paikalla ja huomasin, että pressua kiristi.  Sivupainoina olevat palkit olivat jääneet hangen alle, etenkin edessä vasemmalla.  pressu ei sentään vielä ollut vaarassa repeytyä, mutta kiinnitysnarut ja palkki oli syytä vapauttaa hangen kahleista.  Kävin siis hakemassa tukevan lapion kerhon varastotiloista.

Veneen ympärillä oli nyt todellakin ennätysmäärä lunta, 6m leveän pressun ja hangen väliin jäi ehkä 20 cm tilaa.  Missään kohtaa lumi ei ollut kuitenkaan kosketuksissa runkoon.  Parin metrin kahlaaminen veneen perän luokse oli jo oma operaationsa, mutta tein jättiläisaskelilla menokuopat.  Housunlahkeet oli laittanut tiiviisti bootsien päälle.  Ilma oli aika kiva, liekö pakkasta viitisen astetta, varsin kirkastakin oli. Kelpasi sieltä kinoksen päältä katsella tyhjää satamaa.  Tyhjää, sillä nyt ei kukaan ollut edes unohtanut venettään laituriin.  Ja olipa hassua kävellä verkkoaidan vieressä, kun sen huippu oli suunnilleen polven korkeudella.

Ryhdyin hajoittamaan hangen huippua, paiskoin lumikokkareita vasemmalle, ja oikealle missä vyörytin niitä veneen alle.  Veneen alustaltahan lumi tavallisesti sulaa niin, että siellä näkyy paljas maa.  metri metriltä etenin ja pääsin hiljalleen vaikeimpaan paikaan, missä narujen ympäriltä rupesin nakertamaan hankea rikki.  Eikä naruja siis ollut syytä katkaista terävällä lapiolla.  Veneen keulassa oli jännä seistä, kun naama oli reilusti kannen yläpuolella.  Pressun raosta sain kuvattua veneen kansitiloja.  Muutenhan en tällä reissulla käynyt pressun alla.  Tein vielä pressun alle keulaan seisomatilan, missä voisin mahtua jopa hiomaan keulaa.

Sitten etenin veneen toista puolta ja vyörytin lunta; Isoimmat kokkareet sisarveneen alla  :)   ja pienemmät oman veneen alle.  Ja tulihan tämä homma lopulta tehtyä, puoli tuntia siinä taisi leppoisasti mennä.  Verkkoaidan molemmin puolin on vahvat kinokset, mutta kun aurinko pääsee siihen vapaasti, niin ne kyllä sulavat vauhdilla.  Valmista tuli, kevätremontti oli alkanut!  Huomasin myös, että asfalttialueella oli lunta todella ohuelti, kyllä siinä kevätaurinko pian vauhdilla paljastaa mustaa pintaa.

Kanavan vieressä oli paksulti lunta.  Edes kummelille ei kukaan ollut jaksanut kävellä!  No, jopas oli!  Ai, mutta hesalaiset kävelee pikkukengissä!  Minäpä siis CanadaBootseillani talloin kaupunkilaisille uran hankeen; pääsevät kummelin luokse kuvaamaan.
Sillä sehän on sataman suosituin näköalapaikka.

1 kommentti:

kiruta tähä eres vähä...